Olin rakkaan jälkikasvuni kanssa kauppareissulla. Kiertelimme melko monta eri paikkaa.
Kauppakeskuksessa marketin ohi kävellessämme, näin kassalla kerran aikaisemmin ostoksilla tapaamani varttuneemman myyjän. Hänen ilmeensä, keskittyessään asiakkaisiinsa, oli vekkuli ja kassalla hänen kohdallaan tuntui sädehtivän sydämellinen ilmapiiri.
Se tuntui lämpönä käytävälle saakka.
Sanoin aikuislapselleni: ”Tuo ihminen on onnellinen työssään. Uskon hänen löytäneen vastikään tämän työn ja paikan. Katso, miten hän nyt levittää hyvää mieltä ja positiivisuutta kohtaamilleen ihmisille. Hän nauttii ja siitä pääsevät osalliseksi kaikki hänen kassalleen osuvat asiakkaat.”
Myöhemmin menimme markettiin sisään ja kierroksen jälkeen ajauduimme kassalle maksamaan. Juttelimme kassan kanssa pari sanaa ja hän kertoi:
”Olen ammatinvaihtaja. Rakastan olla tässä. Ennen olin työssä, jossa en nähnyt ihmisiä juurikaan. En vaihtaisi tätä mihinkään.”
Ostokset pakattuamme kävelimme jälkikasvuni kanssa kauppakeskuksesta autolle.
Hän sanoi: ”Ei ihmekään, että maalaat niitä Sielun muotokuvia.”
Olipa sykähdyttävästi sanottu 